Sinun täytyy pystyä pitämään pääsi kylmänä, mikäli haluat menestyä alamäkiluistelun MM-sarjassa. Eikä nyt puhuta ilman pipoa luistelemisesta.
Paljon ympäri maailmaa pohdittu kysymys kuuluu: Miksi uransa parhaassa kunnossa oleva urheilija epäonnistuu aina kun peli kovenee? Se tyhjä maali, joka jäi viimeistelemättä... johtoasemassa sulaminen... starttiportilla kompuroiminen... Pieni herpaantuminen keskittymisessä aikaansaa suuren pohdinnan ympäri maailmaa.
Red Bull Crashed Icessa sama ällistys koetaan usein, kun kilpailijat ovat ylivoimaisia puolivälierissä ja välierissä, mutta finaalissa homma hajoaa käsiin.
Kuuden vuoden ajan Kanadan Scott Croxall oli hyödyntämättömän potentiaalin kansikuvapoika - Mies esiintyi Red Bull Crashed Ice -osakilpailun finaalissa yhteensä 13 kertaa ilman voittoa. Sitten vuonna 2015 hän murskasi kuparisen, otti ensimmäisen voittonsa ja marssi suoraa tietää maailmanmestariksi.
Sveitsin Derek Wedge kohtasi ongelmia napattuaan vuoden 2013 maailmanmestaruuden. "Yleensä hallitsen paineet hyvin, mutta maailmanmestarina uuteen kauteen lähteminen teki kaikesta vaikeampaa 2014 – paineet, jotka asetan itselleni, paineet ystäviltä ja faneilta, medialta ja muilta luistelijoilta," muistelee Wedge joka luisui sijalle 15 lopputuloksissa edellisenä talvena. "Paineet vaikuttivat suorituksiini vähän."
Sillä välin Venäjän Andrey Lavrov, Suomen Paavo Klintrup ja Sveitsin Kilian Braun (muiden muassa) ovat ihailtuja urheilijoita heidän tasaisen suorittamisensa vuoksi, mutta silti isot voitot karttavat heitä yhä.
Tuurilla on aina näppinsä pelissä alamäkiluistelussa, jossa kuopat murenevat syvemmäksi jokaisen erän jälkeen ja urheilijat lentävät (ja kaatuvat) jopa 65 km/h nopeuksissa. Mutta mikä nostaa urheilijan palkintopallin huipulle – ja saa pysymään siellä?
Urheilupsykologit harvoin antavat tsemppipuheita. He tarjoavat tekniikoita, joilla urheilijat voivat murtaa epäsuotuisia ajatuksia, optimoiman keskittymistä ja saamaan kaiken hyödyn irti taidoistaan.
Andy Walshe, Red Bull Human Performancen johtaja, sanoo, että – urheilussa tai sen ulkopuolella – psykologinen valmistautuminen on "työkalu huippusuoritusten saavuttamiseen."
Walshe työskentelee satojen kansainvälisten urheilijoiden kanssa, johtaa tiimiä, joka koostuu urheilututkijoista, ravintotieteilijöistä, biomekanikan asiantuntijoista ja urheilupsykologeista. Tiimin tehtävä on kehittää yksilöllisiä suorituskykymalleja ja harjoitussuunnitelmia, jotka kattavat sekä fyysisen että henkisen valmistautumisen. "Huipulla ollessa yhtään kiveä ei voi jättää kääntämättä, joten lähestymme henkistä suorituskykyä samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin harjoituselementtiä," huomattaa australialaislähtöinen tohtori, joka auttoi myös Felix Baumgartneria valmistautumisessaan laskuvarjohyppyyn stratosfääristä vuonna 2012. Walshe tosin huomauttaa, että siinä missä henkinen harjoittelu on osa kokonaisvaltaista valmistutumista, täytyy muistaa, että "liika luotto siihen on ongelma."
"Jokaisessa läpimurrossa psykologinen elementti on yhtä tärkeässä osassa kuin fyysinenkin ja tunteellinen elementti," hän kommentoi. "Mutta uskon, että todellisen 'psykologisen' suorituskyvyn ymmärtäminen tarkoittaa, että sitä seikkaa usein ylikorostetaan urheilujournalismissa. On hyvin harvinaista, että toimittaja tai selostaja puhuu kunnon puutteesta tai huonosta ruokavaliosta huonoihin suorituksiin - Oletuksena tekosyylle on usein, että urheilijat eivät olleet henkisesti valmiita."
Croxall, joka harjoittelee Dan Ninkovichin kanssa Beyond The Next Levelissä Ontariossa, näyttää löytäneen oikeanlaisen balanssin henkiseen ja fyysiseen valmistautumiseen.
"Dan sisällyttää kummatkin aspektit treenaamiseen – henkisen ja fyysisen. Hän on auttanut minua itseluottamukseni kanssa ja opettaa, kuinka pystyn suoriutumaan parhaalla tasollani ilman häiriötekijöitä," Croxall mainitsee. "Uskon, että kokemukseni yhdessä treeniohjelman kanssa auttaa valmistautumisessani ja siinä, että olen henkisesti oikeassa tilassa suoriutuakseni parhaalla tasollani!"
Wedge korostaa myös kokemuksen merkitystä. Vaikka hän ei ole koskaan käynyt urheilupsykologin pakeilla, hän myöntää, että "Tunnen itseni vahvaksi ja luottavaiseksi. 32-vuotiaana minulla alkaa olla perspektiiviä näihin asioihin. Minulla on mahdollisuus hyödyntää elämäni jokainen päivä ja elää unelmaani, joten pysyn positiivisena aina ja yritän elää täysillä. Uskon että henkinen tasapainoni kumpuaa täältä."
24-vuotias Croxall, joka oli vain teini, kun hän syöksyi ensimmäistä kertaa alamäkiluistelurataa alas, odottaa selvästi innoissaan seuraavaa kautta.
"Tiedän henkisesti, mitä vaaditaan huipputasolla suoriutumiseen. Nyt meidän täytyy vain odottaa kylmiä kelejä ja katsoa, millaisia hulluja ratoja tänä vuonna rakennetaan," hän huomauttaa. "En malta odottaa takaisin jäälle pääsemistä ja kilpailumoodin virttämistä mestaruuden puolustukseen."